Bryssel

Kohta alkaa olla kotiinlähdön aika ja eilen hyvästelimme työkaverimme, mutta palatkaamme kuitenkin hetkeksi viime viikonloppuun, jolloin teimme reissun Brysseliin kummitätini luo.

Ensinnäkin töissä oli hyvin mielenkiintoista yrittää selittää kenen luokse olimme menossa, joku ymmärsi sanan kummitäti englanniksi, ja suurin osa ei ymmärtänyt. Yhdelle sitten sanoin sen olevan vain täti ja jollekin Susanna erehtyi sanomaan sen olevan minun ystäväni, jonka luokse olemme menossa. Perjantaina lähtöä tehdessämme joku oli kuullut jonkun toisen kertoman version aiheesta ja loppujen lopuksi meiltä kyseltiin innostuneesti, että siis olemmeko todella menossa Brysseliin minun poikaystäväni luo ja onko hänkin samalla lailla vaihdossa kuin me täällä. Kyllä sekin väärinymmärrys saatiin korjattua, mutta niin se kielimuuri voi aiheuttaa kaikenlaisia väärinymmärryksiä.

Omistajien tytär ja poika ovat myös töissä perheyrityksessä ja Danielsien tytär Anne puhui ehkä koko henkilökunnasta parhaiten englantia. Hän auttoi meitä kovasti kaikkien reissujemme suunnittelussa ja järjestämisessä, suuri kiitos hänelle siitä. Brysseliin menosta kertoessammekin hän jo heti kävi miettimään millä junilla sinne parhaiten pääsisimme, mutta se olisi vaatinut monta vaihtoa ja rajanylitysjunan, joten hän huokaisi helpotuksesta kun kerroimme kyyditysten olevan jo kunnossa. Meidät haettaisiin ja vietäisiin autolla, joten kulkuneuvo-ongelmaa ei olisi. Kiitos siitä Sarille :)

Brysselissä meitä oli vastassa yksi kovaan ääneen myöhäistä saapumistamme kommentoiva kissa; hänen ylhäisyytensä Viki-herra, sekä kauniisti pedattu vuode belgialaisten suklaiden kera.

Näkymää parvekkeelta. 

Viki

Lauantai aamuna, vohveleitakin sisältäneen aamiaisen jälkeen, otimme suunnan kohti shoppailupaikkoja, kulkien kuitenkin ensin kirsikankukilla reunustettua lähikatua pitkin. Kirsikankukkaloisto Brysselissä oli parhaimmillaan tavallista myöhemmin tänä vuonna, joten mekin pääsimme siitä nauttimaan.

Kaupungin liikenteessä tottuneesti autoa ajava ja kaupungissa pitkään asunut opas kyllä auttaa näkemään kaupungin hieman toisella tapaa, kuin jos siihen tutustuisi itse yksin vain karttojen ja julkisten kulkuneuvojen varassa. Nähtävyyksiä ei tarvitse itse etsiä ja metsästää, eikä käyttää aikaa väärille kaduille eksymiseen, kun on mukana joku, joka tietää mihin ollaan menossa ja miten sinne pääsee. Lauantaina kävimme siis eräässä kauppakeskuksessa, hieman sivummalla keskustasta, mutta myös aivan keskustassa ja tietenkin katsomassa Brysselin keskustan nähtävyyksiä: Jeanneken Pis ja Manneken Pis. Pojalla oli päällään silloin kadunlakaisijan puku, sillä ilmeisesti oli joku kadunlakaisijoiden päivä. Oma pieni katuharjakin sillä oli. Tytöstä emme tainneet nyt valitettavasti ottaa kuvaa ollenkaan.

Manneken Pis 

Sunnuntaina aikomuksenamme oli mennä kuninkaalliseen puutarhaan, joka on yleisölle vain muutaman viikon vuodessa auki, juuri tähän aikaan vuodesta, mutta pitkä jono ja voimakkuudeltaan vaihteleva vesisade sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme. Siispä kävimme katsomassa lähellä sijaitsevaa Atomiumia.

Atomium 

Sitten hieman kiertelimme taas kaupungilla auton kanssa ja auto oli todellakin ihan mukava olla olemassa, sillä taivaalta tuli milloin vettä ja milloin rakeita. Yhdessä vaiheessa maa oli rakeista jo aivan valkoinen.

Kävimme katsomassa surukukkia, jotka oli jätetty metroaseman oville kuukausi sitten tapahtuneen pommituksen vuoksi. Suurin osa oli jo kuollut, eikä siellä kovin kaunista nähtävää ollut, mutta halusimme hieman saada tietää minkä tyylistä kukkaa täällä on tapana viedä onnettomuuspaikalle.

Ja kun Brysselissä kerran olimme niin belgialaiset vohvelit kaikilla mahdollisilla koristuksilla piti tietenkin saada. ;) Ja parsan ollessa nyt parhaimmillaan, maistoimme sitä ravintolassa ja täytyy sanoa, että kyllähän se hieman parempaa oli kuin itse keittämäni.

Sitten kävimme myös eräässä pienessä kukkakaupassa tutustumassa ja kyselemässä, sillä oppaamme palveluihin kuului myös sujuva ranskankielen tulkkaus. Kiitos jälleen Sari :)

Kuva kukkakaupasta

Sitten vielä Vikille viimeiset rapsutukset ja takaisin kohti Roermondia. Paluumatka sujui hyvin, sadepilvien reunustamalla tiellä ajellen.

Keukenhof

Sunnuntaina kävimme Keukenhofissa. Tulppaaneja ja turisteja oli yllin kyllin ja sääkin oli ihan hyvä. Matkustamiseen vain meni odotettua enemmän aikaa rautateiden kunnostustöiden takia, mutta ylimääräisistä vaihdoista ja bussiosuuksista huolimatta selvisimme matkustamisestakin kunnialla.

Vaikka tulppaanit eivät lempikukkiini kuulukaan niin kyllä niitä on olemassa todella hienojakin lajikkeita, eikä niitä kaikkia tulppaaneiksi heti uskoisikaan, toiset ovat kuin neilikoita, toiset muistuttavat lähes pionia ja värikirjo on todella laaja. Ja löytyyhän sieltä toki muitakin sipulikukkia, kuten hyasintteja, narsisseja, ym.

Viikkokatsaus

Lauantaina matkustimme junalla Amsterdamiin. Siellä kiertelimme vaatekauppoja ja tutustuimme kaupunkiin. Löysimme myös mukavan, pienen ravintolan, jossa söimme omena-pekoni-juusto-pannukakkuja.

Sunnuntaina kiepahdimme Keukenhofissa.

Maanantaina töissä purimme varastolla ruukkukuormia ja veimme niitä myymälään myyntiin.

Tiistaina olin sisällä laittamassa uusia kukkia myyntiin, järjestelemässä vanhoja ja siistimässä myyntipöytiä.

Keskiviikkona olin pihalla täyttämässä perennahyllyjä ja kastelin kasveja.

Keskiviikon ja torstain vastaiset yöt olivat kylmiä, joten valtaosa ulkovarastossa olevista kasveista piti päivän päätteeksi kärrätä sisälle, mikä tarkoitti kymmeniä rullakoita kasveja. Aamulla sama tietysti toiseen suuntaan.

Valkoinen parsa tuntuu olevan täällä iso juttu. Missäpäin maata vaan liikkuukin, näkyy joka puolella parsapeltoja. Nyt parsat alkavat pikkuhiljaa olemaan kypsiä ja myyntikojuja on ilmestynyt teiden varsille. Joten pitihän meidänkin ostaa parsaa ja teimme siitä illallista keskiviikkona.

Kylmien öiden jälkeen torstaina olikin t-paita keli, mutta perjantaina palasimme normaaliin pilviseen säähän.

Viikonloppuna otamme suunnaksi Brysselin.

Kierros Danielsissa

Minulla on hieman kuvia työpaikaltamme, joita otin silloin viime lauantaina siellä käydessämme. Työnteon lomassa kun ei niinkään tule aina kuvia otettua. Lauantaina siis oli jonkunlainen teemapäivä, jolloin lapset saivat silitellä kaikenlaisia eläimiä joita sinne oli tuotu. Eläimet olivat melkein kaikki yhdessä isommassa aitauksessa, jossa oli ainakin kanoja, vuohia, poni, kaneja, ja yhdessä nurkkauksessa marsujakin. Erillisessä aitauksessaan oli myös minipossu. Myynnissä oli myös popcornia ja pihalle oli pystytetty lapsille pomppulinna.

Vuohia ja poni

Kaikenlaiset teemapäivät ja vastaavat tuntuvat olevan talossa aika tavallisia, eläimet ilmeisesti ovat näytillä ensi viikonloppunakin ja joitain kanoja meille on jäänyt koko viikoksi. Susanna taisi niitä päästä joku päivä ruokkimaankin. Ja yhtä eläintarhaa tämä elämä tuntuu olevan, sillä minäkin sain katsoa kun liikkeen maskotti mangusteja ruokittiin, minua ei kuitenkaan häkkiin päästetty, koska ne otukset kuulemma yleensä purevat hoitajiaan. Ruokana oli salaattia ja kissanruokaa, mutta joskus niille kuulemma annetaan myös raakoja kananmunia.

Teknisten hankaluuksia vuoksi seuraavaksi tulee paljon kuvia peräkkäin, järjestyksessä jossa en halunnut niiden olevan, mutta en saa tätä postausta ikinä valmiiksi jos en anna niiden olla nyt noin. Pahoittelen. Enkä aio hankkia itselleni iPadia, koska tämän lainalaitteen kanssa on saanut pelleillä tämän reissun aikana ihan tarpeeksi. Mutta siis takaisin asiaan.

Noita kissanruokia olin yhtenä päivänä latomassa tuohon. Ja teemapäivänä oli myös villakoiran trimmausnäytös.

Kaloja on allas- ja lemmikkiosastojen välissä myynnissä monen värisiä ja kokoisia. Minusta ihan hauska keksintö olivat myös ulos kala-altaaseen laitettava kelluvat pallot joissa oli silmiä, säikyttämään kaloja mahdollisesti syömään tulevat linnut.

Tässä joku kuva sisustuspuoleltakin.

Merenneidon kauneudesta en sano mitään, mutta merkityksellinen se oli ainakin alkupäivinä maamerkkinä, sillä se kertoi mistä kohti mentiin taukotilaan.

Tässäkin hieman sisustuspuolta.

Sisäkasviosastoa, jolla emme vielä ole päässeet työskentelemään, mutta luultavasti vielä joku päivä.

Omistajapariskunnan pahvisia kuvia on liikkeessä parissakin paikassa.

Kesäkukkaosastoa, eli meidän yleisintä työmaatamme.

Tämäkin kesäkukkapuolta.

Tällaisen näyteistutuksen saimme tehdä yhtenä päivänä.

Allasosaston sisällä.

Mangustit.

Rakennus on tavallaan jaettu kolmeen osioon, yksi on tämä taimi/kukka -puoli jolla me olemme olleet lähes koko ajan, toinen on lemmikkipuoli jossa ovat kalat, lemmikkitarvikkeet, pienlemmikkieläimet (kanit, marsut ym.) ja kolmantena sisäpuoli, joka pitää sisällään sisustus- ja sisäkasviosiot. Meidän kukkapuolellammekin on sisä-, ulko- ja sisääntulopuolet. Sisääntulosta vastaa yksi ihminen ja siellä pitää olla tietysti kauneimmat ja isoimmat kukat esillä. Hyllyissä on myös paljon ruukkuja ja eläin-, ihmis- ja enkelipatsaita. Eläimissä löytyy laaja valikoima aika aidon näköisiä eläimiä, vähän kuin meidän Schleish-eläimemme isommassa kokoluokassa. Niistä nyt en valitettavasti saa tähän kuvaa kun se on kamerassa. Eikä sisääntulohuoneesta ole nyt muutakaan edustavaa kuvaa.

Sisääntulosta siirrytään ulos, mistä löytyy perennoja, pensaita ja puita, sekä kaikkea mahdollista muutakin, sekä toisesta päästä myös allas- ja kiviosastot. Ulkona on yleensä useampi ihminen aina töissä.

Kuvaa ulkoa

Perennoja löytyy monenlaisia. Yhtenä päivänä pääsin niitäkin purkamaan paikoilleen.

Suihkulähteitäkin löytyy laidasta laitaan.

Köynnöskasveja kauniissa rivistössä.

Sitten on tietysti myös varastopuoli aivan omana kokonaisuutena, ja siellä työskentelee myös useampi ihminen. Varastohyllyjä on kahdessa huoneessa kattoon asti. Ja katto ei ole kovin matalalla. Lisäksi on oma tilansa myös saapuvalle tavaralle ja uusille kasveille, jotka tarvitsevat hintalaput. Siellä säilytetään myös koneita joita niitäkin olemme joitain päässeet käyttämään. Minä olen ajellut lakaisukoneella ja sillä, jolla vedetään rullakkoja, mikä sen nimi lieneekin.

Yhtä juhlaa tämä elämä myös tuntuu olevan. Kahden viikon töissä olomme aikana töissä on ollut jo kolmesti kakkua tarjolla. Tai anteeksi, ei siis kakkua vaan vlaai :ta. Kaksi naista tuli olleeksi yrityksessä töissä 25 vuotta, yksi 12 vuotta ja yhdellä ilmeisesti oli syntymäpäivä. Aprikoosi vlaai oli minun muistamistani paras, ja erikoisin oli riisi. Ihan kuin kakun sisään olisi laitettu riisipuuroa. Mutta nyt käyn nukkumaan että huomenna jaksetaan suunnata kohti Amsterdamia. ;-) 

Roermond ja Maastricht

Toinen työviikko on jo hyvällä mallilla menossa, mutta palataan hetkeksi vielä viime viikonloppuun. Lauantaina kävimme aamupäivästä pyörähtämässä työpaikalla ja katsomassa teemapäivän vuoksi sinne tuotuja eläimiä. Iltapäivästä taas hyppäsimme bussiin ja matkustimme läheiseen kaupunkiin, Roermondiin. Roermond on asukasluvultaan suunnilleen Mikkelin kokoinen kaupunki, mutta huomattavasti tiheämmin asutettu, mikä saa sen vaikuttamaan paljon Mikkeliä isommalta. Lyhyen kävelymatkan päässä linja-auto asemalta sijaitsi isompi ostoskeskus tai pikemminkin pientä kylää muistuttava paikka, joka koostuu tunnettujen vaatemerkkien outlet-myymälöistä. Siellä siis vietimme iltapäivän. Koska viikonloppu oli lämmin ja aurinkoinen, oli meidän lisäksi liikenteessä myös paljon lähinnä saksalaisia turisteja, koska Roermond sijaitsee vain muutamien kilometrien päässä rajasta.

Roermondin kirkko 

Sunnuntaina päätimme taas lähteä bussilla Roermondiin, sieltä hyppäsimme junaan ja suuntasimme meille työpaikalla suositeltuun lähikaupunkiin, Maastrichtiin. Puolen tunnin junamatkan päässä sijaitseva Maastricht oli astetta isompi kaupunki kuin Roermond, mutta silti oikein viehättävä. Keskustan aluetta, kun kävelimme ristiin rastiin tuntui, että siellä oli linnamaisia kirkkoja joka nurkan takana, mutta löytyi sieltä onneksi myös vaatekauppoja sekä mukavia kahviloita torin laidalta.

Maastrichtin juna-asema

Nyt maanataina ja tiistaina viikonlopun aurinkoinen sää on jatkunut ja tänään ulkopihalla työskennellessäni sain jo vähän rusketustakin pintaan. Toisaalta iltapäivästä yltyi semmoinen myrsky, että pihalla olevat kasvit lentelivät sekä kaatosade, joka kasteli meidät asunnolle pyöräilijät läpimäriksi.

Työn iloa

Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja viikonloppu on ihan tervetullut. Tällä viikolla on saatu puuhailla töissä monenlaista.

Yleisnäkymää kukkapuolelta

Ensimmäisenä päivänä myymälä tuntui isolta ja sokkeloiselta kuin Ikea konsanaan monine eri osastoineen, mutta nyt se on tullut tutummaksi ja siellä osaa jo suunnistaa yksinäänkin. Uusia ihmisiä on tavannut joka päivä, eikä meille ole vielä selvinnyt kuinka paljon työntekijöitä yrityksessä oikein kokonaisuudessan onkaan. Kaikki ovat kuitenkin olleet mukavia ja avuliaita. Toiset osaavat englantia paremmin kuin toiset ja jotkut eivät oikeastaan ollenkaan, mutta jotenkin ollaan kuitenkin toisiamme ymmärretty kielimuurista huolimatta. Ja miten onkaan hieno tunne kun osaa auttaa jotain asiakasta, millä kielellä hyvänsä, vaikka sitten vain viittomalla oikeaan suuntaan.

70-80 % asiakkaista on saksalaisia, koska Saksan rajalle on niin lyhyt matka ja Daniels on ilmeisesti lähiseudun isoin ja hienoin puutarhamyymälä. Olen siis ollut todella iloinen siitä, että tuli koulussa opiskeltua saksaa edes pari vuotta, koska siitä on apua niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin kanssa kommunikoinnissa. Englantia täällä ei ehkä niinkään opi, mutta kaikkien mahdollisten kielien keskenään sotkemista kyllä. Paikalliset puhuvat ilmeisesti ihan omaa kieltään, joka heidän sanojensa mukaan ei ole ihan  hollantia, eikä ihan saksaa vaan vähän jotain siitä väliltä. Paikallista murretta. Jotkut tunkevat hollanti-saksansa sekaan joitain osaamiaan englannin kielen sanoja meille puhuessaan ja jotkut puhuvat ihan hyvää englantia. Se nainen, jonka kanssa tänään työskentelin tuntui puolestaan koko ajan unohtavan, että minulle olisi pitänyt puhua englanniksi ja joutui selittämään kaiken kahteen kertaan kun alkoi aina ensin selittää omalla kielellään, sitten muisti kesken selityksen että kenelle puhuu ja sitten aloitti alusta englanniksi. Saman naisen suussa minusta vääntyi tänään
Sindy.

Sitten tekemiemme töiden pariin. Ensimmäisen päivän työtehtäviin kuului ulkoruukkujen purkamista kuormalavoilta. Sinä päivänä tuli myös uusia kasveja, joten iltapäivällä hinnoittelimme niitä. Jokaisen kasvin ruukkuun laitetaan tarrahintalappu, jossa on myös viivakoodi kassaa varten. Capi ruukkujen purkamisesta tuli aamupäivän työtehtävä useampanakin aamuna, sillä niitä oli tullut monta kuormalavallista. Ruukkujen purkamisen jälkeen siirryimme kukkapuolelle. Työtehtäviin on kuulunut kasvien siirtelyä paikasta toiseen, myyntipöytien täydentämistä ja järjestelyä, kesäkukka-asetelmien istuttelua, ale-hintojen merkitsemistä tuotteisiin, siivoamista ja muuta pientä mitä meitä ohjaavat ihmiset ovat päähänsä saaneet. Minä olin yhtenä päivänä myös hetken aikaa lemmikkipuolella purkamassa kalan- ja kissanruokia.

Vaikka päivät ovatkin pitkiä, ne menevät yllättävän nopeasti ja työ on kaikkinensa ollut minusta mukavaa. :)