Työn iloa

Nyt on ensimmäinen työviikko takana ja viikonloppu on ihan tervetullut. Tällä viikolla on saatu puuhailla töissä monenlaista.

Yleisnäkymää kukkapuolelta

Ensimmäisenä päivänä myymälä tuntui isolta ja sokkeloiselta kuin Ikea konsanaan monine eri osastoineen, mutta nyt se on tullut tutummaksi ja siellä osaa jo suunnistaa yksinäänkin. Uusia ihmisiä on tavannut joka päivä, eikä meille ole vielä selvinnyt kuinka paljon työntekijöitä yrityksessä oikein kokonaisuudessan onkaan. Kaikki ovat kuitenkin olleet mukavia ja avuliaita. Toiset osaavat englantia paremmin kuin toiset ja jotkut eivät oikeastaan ollenkaan, mutta jotenkin ollaan kuitenkin toisiamme ymmärretty kielimuurista huolimatta. Ja miten onkaan hieno tunne kun osaa auttaa jotain asiakasta, millä kielellä hyvänsä, vaikka sitten vain viittomalla oikeaan suuntaan.

70-80 % asiakkaista on saksalaisia, koska Saksan rajalle on niin lyhyt matka ja Daniels on ilmeisesti lähiseudun isoin ja hienoin puutarhamyymälä. Olen siis ollut todella iloinen siitä, että tuli koulussa opiskeltua saksaa edes pari vuotta, koska siitä on apua niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin kanssa kommunikoinnissa. Englantia täällä ei ehkä niinkään opi, mutta kaikkien mahdollisten kielien keskenään sotkemista kyllä. Paikalliset puhuvat ilmeisesti ihan omaa kieltään, joka heidän sanojensa mukaan ei ole ihan  hollantia, eikä ihan saksaa vaan vähän jotain siitä väliltä. Paikallista murretta. Jotkut tunkevat hollanti-saksansa sekaan joitain osaamiaan englannin kielen sanoja meille puhuessaan ja jotkut puhuvat ihan hyvää englantia. Se nainen, jonka kanssa tänään työskentelin tuntui puolestaan koko ajan unohtavan, että minulle olisi pitänyt puhua englanniksi ja joutui selittämään kaiken kahteen kertaan kun alkoi aina ensin selittää omalla kielellään, sitten muisti kesken selityksen että kenelle puhuu ja sitten aloitti alusta englanniksi. Saman naisen suussa minusta vääntyi tänään
Sindy.

Sitten tekemiemme töiden pariin. Ensimmäisen päivän työtehtäviin kuului ulkoruukkujen purkamista kuormalavoilta. Sinä päivänä tuli myös uusia kasveja, joten iltapäivällä hinnoittelimme niitä. Jokaisen kasvin ruukkuun laitetaan tarrahintalappu, jossa on myös viivakoodi kassaa varten. Capi ruukkujen purkamisesta tuli aamupäivän työtehtävä useampanakin aamuna, sillä niitä oli tullut monta kuormalavallista. Ruukkujen purkamisen jälkeen siirryimme kukkapuolelle. Työtehtäviin on kuulunut kasvien siirtelyä paikasta toiseen, myyntipöytien täydentämistä ja järjestelyä, kesäkukka-asetelmien istuttelua, ale-hintojen merkitsemistä tuotteisiin, siivoamista ja muuta pientä mitä meitä ohjaavat ihmiset ovat päähänsä saaneet. Minä olin yhtenä päivänä myös hetken aikaa lemmikkipuolella purkamassa kalan- ja kissanruokia.

Vaikka päivät ovatkin pitkiä, ne menevät yllättävän nopeasti ja työ on kaikkinensa ollut minusta mukavaa. :)